Lihava Elämä

New arrivals.

2008-08-22T16:06:00.006+03:00

Käväisin pikapikaa Lindexillä muiden shoppailujen lomassa ja voi miten siellä olisi ollut kaikkea kivaa =) Täytyy mennä paremmalla ajalla pian uudestaan. Nyt ostin pari pitsipaitaa, samanlaisen sekä mustana että violettina (ja seuraavalla kerralla menen hakemaan sen luonnonvalkoisena):

Tuossa alemmassa kuvassa olen yrittänyt havainnollistaa millaista pitsiä paita on.

Ja tarkoitushan on tietenkin käyttää paidan alla alustoppia, eikä paljastella kaikkea =) Ostin kokoa M, vaikka paita on varmaankin tarkoitettu löysäksi malliksi, jolloin L olisi ollut parempi. Nyt paita istuu aika napakasti (mutta sehän ei haittaa, koska kohtahan mä olen taas laihtunut, eiks ni).

Nyt oli myös ajankohtaista ostaa uusi nassuvoide, ja kun olin tuijotellut apteekin hyllyä noin vartin verran, päädyin tähän:

Decubal-merkkinen kasvovoide. Purkki on tosi ankea (minä kun rakastan kaikkea kiiltävää ja pinkkiä), mutta toivottavasti tuote hoitaa hommansa.

Niin, ja paino, se oli tänään 86,1 kg.

Täällä ollaan taas.

2008-08-21T11:27:00.003+03:00

Tässä hieman toissapäivän syömisiä:

Aloitetaan terveellisesti...

...mutta oli siivouspäivä, ja siivoaminen on kivempaa kuivaa omenasiideriä naukkaillessa...

...illalla olin väsynyt ja katsoin Huippumalleja. Kyseistä ohjelmaa katsellessa tuottaa kieroutunutta mielihyvää syödä esim. suklaata...

...sitten kävin kaupassa ja minun teki mieli texmexiä kävellessäni hyllyn ohi...

... joten söin vielä kaksi tällaista.

Aamulla paino oli 86,5 kg, =P.

Sairas.

2008-08-15T10:53:00.003+03:00

Minä siis. Olen onnistunut saamaan jonkun pöpön, mikä turvottaa kurkun kaksinkertaiseksi ja pakottaa napsimaan Bura-C:tä. Aamulla heräsin limaisena (yök) ja ääni rahisten. Mene ohi nopeasti, kiitos.

Sateisen päivän saldoa.

2008-08-13T14:04:00.007+03:00

Nyt joku uusi lukija on siellä hämmentyneenä, koska luuli tulevansa laihdutusblogiin ja täällä onkin vain hömppää. Laihduttaminen jumittaa, mutta sillä välin keskityn itseni muunlaiseen tuunaamiseen. Oikeastaan kieltäydyn ottamasta stressiä siitä, etten ole saavuttamassa välitavoitettani aikataulussa: olen kuitenkin kadottanut kesän aikana 5 kiloa ja se on loistava asia. Sitä paitsi, mitä iloa on laihtumisesta jos näytän finninaamaiselta suomursulta kiloja pudotellessani, joten yritän saada itsestäni asiallisen näköisen syksyä varten.

Kävin tänään hakemassa uudet lasini, jotka tuntuivat kummallisen painavilta ja kömpelöiltä vanhoihin verrattuna, mutta kaipa niihin tottuu nopeasti. Pokat eivät ole noin punaruskeat oikeasti.

Kävin myös shoppailemassa (ankean harmaa päivä - mikä loistava tekosyy pienelle hemmottelulle) jotain pientä piristystä ja mm. Olivia tarttui mukaan tarjoushinnalla (''Tyylikkään avioeron salaisuudet'' ja ''Miksi toiset jäävät sinkuiksi?'' samassa kannessa?).

Lisää huoltoa.

2008-08-12T11:30:00.001+03:00

Tällä arsenaalilla kävin illalla itseni kimppuun. Kyllä, poistan viiksikarvani vahalla, silloin kun muistan =) TBS:n kuoriva mansikkasuihkugeeli on suosikkini ihanan tuoksun ansiosta. Doven itseruskettava voide on pika-apu kalmankalpeisiin koipiini (valitettavasti ei auta selluun), mutta jopa tämän levityksessä epäonnistun liian usein.

Huoltotoimenpiteitä.

2008-08-11T16:09:00.005+03:00

Tai ehkä pikemminkin remonttia mun ollessa kyseessä. Jalkani ja kynteni alkoivat jo näyttää rapistuneilta, joten tein pikahuollon niille.

Jalkaterissäni on ihmeelliset rusketusrajat, koska en ole liiemmin pitänyt kuin balleriinoja tänä kesänä (tämä taas siksi että kantapääni ovat niin karseassa kunnossa halkeamineen, jotka eivät kyllä tuossa ylivalottuneessa kuvassa näy,vaikka niitä esittelemään sen napsaisinkin). Vanhat lakkaukset saivat häipyä freesimpien tieltä.

Lakan kuivumista odotellessani luin vanhaa In Style-lehteä ja siinä ollutta ihanan Katherine Heiglin haastattelua. Heti teki mieli katsoa uudestaan 27 dresses... Voi kun olisinkin yhtä kaunis (ja hyväkroppainen). Nuo lehtipinot odottelevat selvittämistä, siinä on ehkä kolmen vuoden ajalta naistenlehtiä, lähinnä Trendiä ja In Styleä, sekä satunnaisia Cosmopolitan-repsahduksia (''Näin saat miehesi kuumaksi'', anyone?).

Lopputulos. Vitsi mulla on kyllä hassut varpaat (ja nakkisormet, mutta ei niistä sen enempää..). Ja kyllä, lakkasin uhkarohkeasti punaisella kynsilakalla valkoisella sohvalla maaten. Poikakaverini ei muuten tykkää tästä kirkkaasta oranssinpunaisesta, mutta sillä nyt on ihme maku muutenkin. Esim. ylimmässä kuvassa näkyvä tummanpunainen lakka saa hänen hyväksyntänsä, mutta silloin tällöin laittamani ranskalainen taas ei (selityksenä jotain epäloogista muminaa ranskalaisen manikyyrin räikeydestä).

Sateinen maanantai.

2008-08-11T13:20:00.004+03:00

Tämän päivän suunnitelmani menivät vähän pieleen, paikka missä mun piti tänään käydä ei olekaan avoinna maanantaisin ja nyt on satanut koko päivän niin etten ole lenkillekään viitsinyt lähteä. Toisaalta nyt voin hyvällä omallatunnolla viettää päivän bloggaillen ja muiden blogeja lukien =) Taustalla soi Angie Stone ja fiilis on aika leppoisa vaihteeksi.

En keksi otsikkoa.

2008-08-10T13:15:00.004+03:00

Tapasin eilen pari kaveria drinkkien ja ruuan merkeissä Amarillossa, mikä ei varmasti auttanut laihdutuksessa, mutta oli kivaa joten ei haittaa! Söin vege bolillon (hyvää, tosin ne lisäkeperunat oli vähän turhia)ja join mansikkamargaritaa (tosi hyvää) sekä karpalolonkeroa (hyvää). Tykkään Amarillon kaltaisista helpoista ruokapaikoista, joissa ruoka on konstailematonta ja edullista ja tunnelma rento.

Turhamaisuuksia.

2008-08-09T08:38:00.004+03:00

Kaiken masentavan paino- ja parisuhdeangstin vastapainoksi hömppäilen tässä postauksessa. Tilasin netistä seuraavat:

Hoitoaine on hyvää, samoin huulikiilto on kivan karkkipinkki, mutta tuosta hiusgeelistä en ole ihan vakuuttunut. Toisaalta tämä hiusteni huono leikkaus (sain siskoltani vahvistuksen tästä kun näimme viimeksi, eli tyytymättömyys uuteen tukkaani ei ole vain shokkia karvakasvuston radikaalista lyhenemisestä) ei anna mahdollisuuksia kovin kummoiseen. En ole vielä varannut uutta kampaaja-aikaa, koska olen ollut niin saamaton, mutta ensi viikolla aion sen tehdä.

Kävin myös alkuviikosta tilaamassa uudet silmälasit, jotka ovat blingeimmät, mitä mulla on koskaan ollut =D Vähän epäröin pokien ostoa koristeellisuuden vuoksi, mutta sekä myyjä että poikaystävä vakuuttelivat niiden sopivan. Vanhat lasini ovatkin kamalan kulahtaneet ja pinnoitus on rapissut monesta kohtaa pois, joten uusien lasien hankkiminen olisi ollut ajankohtaista jo joskus, öö, vuosi sitten...

Kaikki tämä on muuten osa projektiani ''Puliakasta tyylikkääksi''. Perustankin ihan oman kategorian sille =)

Hui kauhistus.

2008-08-09T08:34:00.004+03:00

Pari viime viikkoa on palauttanut painon kuukauden takaisiin lukemiin, mutta antaa olla. Kyllä ne kilot taas kähtevät, kun kerta lähtivät aiemminkin. Ensi viikolla palaan onneksi säännöllisempään elämänrytmiin.

Back to business ja muita kliseitä.

2008-08-04T10:13:00.003+03:00

Taukoa on taas pidetty erinäisistä syistä (eikä vähimpänä se, että kävimme poikakaverin kanssa lähes eron partaalla ja laihdutus oli viimeisenä ajatuksissa) ja terveelliset elämäntavat heitetty kaivoon viikoksi. Pakko palata ruotuun ennen kuin olen tuhonnut kesän saavutukset. Voi miksi en voi kuulua niihin, jotka purkavat stressiä liikunnalla ?

Epätoivoa.

2008-07-25T18:00:00.004+03:00

Huh, miten kuuma päivä. Näin lihavalle aika epämiellyttävää, koska en todellakaan viitsi kulkea yleisillä paikoilla narutopissa ja minihameessa (tosin en kyllä kulkisi laihanakaan). Hihattomankin pukeminen ahdistaa, koska käsivarret on pelkkää valkoista löllöä.

No mutta muihin asioihin... Kävin tänään kampaajalla (juurikin helteen takia, yhtäkkiä tuli sellainen fiilis että lyhkäset hiukset olisivat paljon freesimmät) ja hiukset lyhenivät n. 30 senttiä. Lopputulos ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä hain, joten uusi kampaajareissu on edessä lähiaikoina. Ärsyttää kukkaron puolesta. Pyysin takaa hieman lyhyempää kerrostettua pitkähköä polkkaa, mutta kampaajan mielestä se ei käynyt, vaan tukan piti olla takaa suora (? eikä se nyt edes ole) ja muutenkin nämä hiukset eivät mielestäni ole kauhean ammattitaitoisesti leikatut.

Kun itkin (no en itkenyt, mutta siis valitin) tätä siskolleni, hän piti kauhean saarnan siitä miksi en kuuntele häntä ja käy hänen kampaajallaan. No kun se kampaaja on keskustassa ja musta on helppoa käydä jossain lähiön kampaamossa... Mutta nyt uskon isoasiskoa ja seuraavaksi menen sitten hänen suosittelemaan paikkaan.

Kävin myös epätoivoisena shoppaamassa vaatteita sinne häihin, mutta ei näistä ketjuliikkeistä paljoa iloa ollut. Olen vielä liian lihava löytääkseni kivoja juhlavaatteita, joten joudun soveltamaan ja yritän luoda asusteilla hieman juhlavuutta. Onneksi häät eivät ole mitkään isot ja prameat... Huomisen asu on seuraava: mustat caprit, liila (tai mahdollisesti vihreä) tunika, valkoiset peep toe-korkkarit ja valkoinen clutch, ranteisiin jotain helyjä.

Paino muuten taas nousee, plääh.

Apua, hellettä!

2008-07-23T08:30:00.002+03:00

Tai siis, nauttikaa lämpimistä päivistä =)

Suklaalevy.

2008-07-22T07:49:00.003+03:00

Söin eilen suklaalevyn, itse, kokonaan. Voi v. Ei se suklaalevyn syöminen itsessään ärsytä, vaan se miksi sen söin. En koska teki mieli jotain hyvää, vaan koska mua ahdisti, rasitti, suoraan sanottuna v-tti. Koko elämäni, tämä sikolätti, minä itse, tekemättömät asiat... Entinen Possu palasi eilen, se, joka reagoi kaikkeen syömällä. No, eilinen on nyt ollutta ja mennyttä, tärkeintä on tämä päivä ja huominen.

Häät tiedossa.

2008-07-21T12:03:00.005+03:00

Ei tosin omani. Ensi lauantaina meillä olisi poikakaverin ystävän häät, mutta mulla ei tietenkään ole mitään päällepantavaa. Tuollaisissa juhlissa sitä haluaisi aina näyttää mahdollisimman hyvältä, vaikkei olekaan omat häät. Pitää mennä ostoksille... Taidan hankkia vain jotkut siistit mustat housut ja kivan juhlavamman paidan, koska näytän aika kauhealle mekoissa. Sekin vielä, ettei mulla ole aikaa shoppailulle ennen kuin vasta perjantaina, eli paniikin ainekset ovat kasassa =)

Ai niin, unohdin jo ihan että tänään voisin hyvällä omallatunnolla ostaa uudet kengät, koska 85 kg on saavutettu (ja ansaitsen palkinnon), mutta taidan jättää senkin perjantaille. Suunnistan silloin varmaan heti aamusta ostoskeskukseen, jotta mulla on koko päivä aikaa tuskailla asun kanssa.

Dinner and movies.

2008-07-16T09:39:00.003+03:00

Eilen käytiin poikaystävän ja yhden kaverin kanssa syömässä ja katsomassa Hancock. 5 euron leffalippu ei paljoa kirpaissut, mutta oli Hancock silti pieni pettymys. Jotenkin hutaisten tehty. No, Charlize Theron on ihana ja hyvä näyttelijä, eikä ne muutkaan huonoja olleet. Aineksia olisi ollut parempaankin leffaan.

Toinen pettymys illan aikana oli, että Amarillo, johon olimme ajatelleet mennä, olikin ihan täynnä. Meillä ei leffan takia ollut hirveästi aikaa odottaa sekä vapaata pöytää, että ruuan saapumista, joten vaihdoimme ravintolaa. Mua ärsytti kyllä niin paljon (olin sanonut poikakaverille että ravintolaan pitää mennä ajoissa, mutta kun ei...), että olin valmis jättämään koko jutun väliin, mutta mentiin sitten Chico'siin, jossa en ole aiemmin käynyt. Ketjuravintola sekin. Ruoka menetteli, tosin olin siinä vaiheessa jo niin nälkäinen, että olisin syönyt tyytyväisenä mitä vaan.

Ei mahdu, ei.

2008-07-15T09:48:00.004+03:00

Eilen kävin taas uudemman kerran kokeilemassa Lindexin normaalimallistosta koon 44 farkkuja. Sormet verillä sain kiskottua housut ylös ja napin kiinni, mutta vetskari ei suostunut nousemaan ylös. Muutenkin jenkkakahvat olivat aika mahtavat, joten ehkäpä kokeilen niitä housuja (jotka siis sääriosastolla näyttivät tosi hyviltä, toisin kuin vyötärönkorkeudella...) taas parin miinuskilon kuluttua. Kunhan saan ne elokuun lopulla jalkaan...

Jouduin ostamaan myös uusia rintsikoita vanhojen näyttäessä jo niin harmaantuneilta ja nukkaantuneilta, etten enää kehtaa pitää niitä. Rintsikoiden sovittaminen oli kyllä yksi elämäni masentavimpia (sovituskoppi-)kokemuksia. En aiemmin ollutkaan kunnolla tiedostanut kaikkia niitä selkäläskikerroksia, joita takanani majailee. Lisäksi selkäni oli kauniin näppyläinen ja läiskikäs.

Lohtushoppailin sitten kasan meikkejä, koska ajattelin alkaa panostaa enemmän ulkonäkööni. You know, pesemään tukkaa useammin kuin kerran viikossa (ja harjaamaan myös) sekä meikkaamaan useammin kuin kerran kuussa. Ehkä pitäisi alkaa myös kuoria tuota kroppaa silloin tällöin, varsinkin selkää...

Kiire laihduttaa.

2008-07-14T06:51:00.004+03:00

No nyt se paino oli humpsahtanut alas reippaanpuoleisesti eilisestä, mutta luulen että se on vain tilapäistä, koska eilen en syönyt kuin pari sämpylää päivän aikana. Kun tulin illalla kotiin, menin melkein suoraan nukkumaan, joten iltaruokakin jäi väliin. Tänään onkin sitten aikaa syödä kunnolla.

Aiemmin jos olin koko päivän kotona, ostin melkein aina kaapit täyteen mässyteltävää, mutta tämän projektin alusta olen onnistunut välttämään entisenlaisen päättömän ylensyönnin. Olen kyllä muutaman kerran syönyt suklaata, mutta se on jäänyt aika satunnaiseksi. En ole ottanut mitään tiettyä päivää herkuttelupäiväksi kerran viikossa, koska silloin varmasti lipsuisin siitä. Yleensä jos mun tekee mieli jotain hyvää, ostan pienen pullon Pepsi Maxia ja teen herkkusalaattia (=erittäin lihottava tonnikalasalaatti, jossa ei kursastella salaatinkastikkeen kanssa ja tonnikalakin on öljyssä. Annos on lisäksi jättimäinen.). Itselleni varmaan paras keino välttää mässäilyä on pitää herkut kaupassa, niin ei synny edes houkutuksia mennä sinne ruokakaapille.

Laiskottaa.

2008-07-13T05:52:00.004+03:00

Muutaman päivän mittainen päivitystauko on johtunut siitä, että en jaksa. Olen laiska. Inspiraatiota odotellessa...

Paino on tippunut hiljakseen, nyt ollaan juuri ja juuri 85-luvulla, eli 85,9 kg. Sitten kun painan 85 kg, saan palkinnon (itseltäni) =)

Kauneusihanteita.

2008-07-09T10:29:00.008+03:00

Oman blogin myötä olen alkanut seuraamaan monia muitakin laihdutusblogeja. On kiva lukea muiden urakasta ja saada vinkkejä omaankin laihdutukseen. Olen vain niin laiska jättämään kommentteja, ehkä mun pitää parantaa tapani... Olen huomannut että laihdutusblogeja on kahdenlaisia: niiden, jotka ovat ylipainoisia ja niiden, jotka ovat jo alipainoisia. Jälkimmäisiä pyrin alkututustumisen jälkeen välttämään. Se maailma on jotenkin niin kaukana omastani (vaikkakin samaan aikaan hullulla käänteisellä tavalla lähellä).

En ole koskaan halunnut olla Laiha. Hoikka kylläkin. En edes haluaisi näyttää tältä:

Jos vaihtoehtoina olisivat joku ylläolevista ja oma nykyinen vartaloni, pysyisin omassani. Sen sijaan Jessica Bielin treenatun kropan ottaisin ilolla vastaan =) Alla omia vartaloihanteitani:

Niin. Minä olen sitä vanhaa koulukuntaa, jonka mielestä naisella ''pitää'' olla perse, tissit ja muodokkaat sääret.

Ensimmäinen kuukausi.

2008-07-08T10:04:00.005+03:00

Nyt on siis yksi kuukausi takana. Seuraavalle kuulle laitan tavoitteeksi liikunnan lisäämisen, koska toistaiseksi olen ollut laiska ja tehnyt vain puolen tunnin kävelylenkkejä. Kuukauden aikana mun pitäisi laihtua neljä kiloa, jotta pysyn aikataulussa ja saavutan tavoitteeni (= olla 80 kg elokuun lopussa). Olen kyllä jo tosi onnellinen näistä menetetyistä viidestä kilostakin, , jokainen miinusgramma ja -kilo vie lähemmäs tavoitetta.

Lipsumista.

2008-07-05T08:10:00.004+03:00

Eilen tuli pienoinen repsahdus. Tulin väsyneenä ja erittäin nälkäisenä kotiin illalla, enkä jaksanut alkaa tehdä ruokaa enää, joten iltaruuan virkaa toimittivat kolme suklaakeksiä ja pussi jogurttipäällysteisiä pähkinöitä. Bad Possu. No en jaksa murehtia, olisinhan voinut syödä koko keksipaketin ja poikaystävän ostaman jätskipaketin jämät vielä siihen päälle. Ehkä mä olen jo oppinut hieman Itsehillintää.

Lenkkipolkuni.

2008-07-03T11:02:00.003+03:00

Aleostos.

2008-07-02T10:33:00.004+03:00

Kävin eilen taas vaihteeksi pyörähtelemässä alennusmyynneissä ja bongasin pari kivaa vaatetta. Toinen niistä, ihana musta pellavainen empirelinjainen mekko, ei päätynyt tiskille saakka, koska a)en ole raskaana, b)poikaystävä ei tykkää ''raskausmekoista'' ja c)alennusprosentti oli vain 30, joten hintaa jäi vielä liikaa. Mutta jos nyt olisin odottava äiti, olisin napannut mekon itselleni välittömästi =)

Tämän sitten ostin:

Siitä tulee motivaatiopaitani. Jäljellä ei enää ollut kokoa 44, joten otin 42:n. Muuten napit menivät kiinni ja kaikkea, mutta mahamakkara oli liian huomattava, jotta voisin vielä pitää paitaa. Pakko se oli kuitenkin ostaa, koska se maksoi vain 10 euroa! Nyt vaan seuraavat viisi kiloa pois, niin paitakin pääsee käyttöön.

Päivän syömingit.

2008-07-01T22:10:00.005+03:00

Aamulla söin suurta herkkuani: maustamatonta soijajugurttia, 1,5 dl mustikoita ja pari, kolme ruokalusikallista kuvassa olevaa mysliä sekoitettuna ihanaksi mössöksi.

Lounaaksi/välipalaksi söin kaksi paahdettua ruisleipäviipaletta, joiden päälle laitan sulatejuustoa ja tomaattia.

Iltapäivällä vetelin nassuun kaksi kukkuraista lautasellista fetasalaattia (sekin lempiruokaani, kerran söin ison kulhollisen yhden illan aikana, yksin..).

Ja illalliseksi sotkua, joka koostuu valmiista soijakastikeainespussista, keltaisesta paprikasta ja parista punaisesta sipulista. Tarjoiltiin uusien porkkanoiden ja täysjyväriisin kera.

~ 5 kg.

2008-07-01T11:25:00.005+03:00

Nyt olen laihtunut n. 5 kiloa (4,9 jos tarkkoja ollaan). Sen kunniaksi hieman kuvasaastetta:

Vasen kuva: n. 87 kg, oikea kuva: n. 92 kg.

Oikeanpuoleinen kuva on otettu lähempää, joten se hämää omaa silmääni vähän, mutta kyllä kropassa näyttäisi pienen pieni ero olevan entiseen linjaan. Edestäpäin katsottuna ei mielestäni ollut mitään eroa entiseen, joten en viitsinyt laittaa kuvaa. Lisäksi mietin, kehtaanko pistää näin vähin vaattein kuvaa, mutta on se kai ihan tarpeeksi siveä =D

Mittailua ja kieltäytymisiä.

2008-06-30T09:34:00.005+03:00

Vyötärö 102 cm ja lantio 116 cm. Jos nyt edes osasin mitata oikeista kohdista. Thanks to Aneten ja Olet mitä syöt-sarjan, olen oppinut, että naisen vyötärön pitäisi olla korkeintaan jotain 80 cm luokkaa...

Eilen yksi kaveri yritti houkutella lähtemään baariin tällä viikolla, mutta kieltäydyin jollain tekosyyllä. Naispuoliselle kaverille ehkä voisi sanoakin, että baareissa mua vaan ahdistaisi muiden hyvännäköisyys, enkä kehtaisi edes tanssia löllöineni (halutaan ostaa: itsetunto). Miespuoliselle taas... en välttämättä haluaisi paljastaa miten rumaksi ja lihavaksi klubi täynnä teini-iän juuri ohittaneita bilehileitä minimekoissaan saakaan itseni tuntemaan. Ja se pelko vanhoista tutuista, jotka pääsisivät kauhistelemaan lösähtänyttä olemustani =/ Juu ei kiitos, en ole henkisesti valmis yöelämään.

Plussaa.

2008-06-29T09:11:00.002+03:00

200 grammaa, mutta silti harmittaa. Nyt pitää miettiä missä meni pieleen ja mitä voin korjata. Haluan laskusuunnan takaisin =)

Eilisen ruuat.

2008-06-27T09:30:00.004+03:00

Syömiset meni vähän niin ja näin eilen, olin menossa melkein koko päivän. Kävimme ensin poikaystävän kanssa kaupoissa kiertelyn lomassa kahvilassa, jossa halusin maistaa vadelmasmoothieta ja lisäksi varastin poikakaverin suklaakakkupalasta pari (okei, oikeasti kolme) haarukallista. Myöhemmin menin vielä siskoni kanssa intialaiseen ravintolaan, jonka ruoka ja erityisesti naanleipä olivat herkullisia. En ottanut enää jälkiruokaa, koska siksi voitaneen laskea aiemmat smoothie ja suklaakakkumaistiaiset =)

Illalla nälkä tuli vasta ihan ennen nukkumaanmenoa, enkä viitsinyt sitten enää syödä mitään. Aamun ruisleipä jäi siten päivän ainoaksi terveelliseksi ruuaksi, mutta muuten oli niin kiva päivä, ettei harmita.

Uusia vaatteita.

2008-06-26T08:36:00.003+03:00

Kävinkin jo eilen vähän kiertelemässä vaatekaupoissa ja kokeilemassa uusia housuja. Koon 44 löytäminen KappAhlin XL-mallistosta oli jostain syystä haasteellista, mutta löysinpä lopulta yhdet farkut sovitettaviksi. Ja ne menivät kiinni =) Vähän turhan paljon jäi kyllä makkaraa housujen vyötärön päälle roikkumaan, eli varsinaisesti sopivat ne ovat vasta parin kilon päästä. Edistystä tämäkin, muistan talvella sovittaneeni samaista kokoa, ja silloin vetskari ei liikkunut yhtään ylöspäin.

Huvikseni kävin myös Lindexillä kokeilemassa normaalimallistosta koon 44 farkkuja, mutta jo nähdessäni ne henkarissa, tajusin ettei ole toivoakaan mahtumisesta... Edes takamukseni ei mahtunut niihin, vaan housut jäivät yläreiteen. No, ne otettakoon seuraavaksi tavoitteeksi.

KappAhlin farkkujen lisäksi ostin kasarityylisen löysän tunikan, joka armeliaasti peittää uusien farkkujen esiin tuoman makkaran (tai sitten vain korostaa massiivista yläosaani?). Laitan kuvan sitten kun saan uuden kamerani, kännykällä räpsimistäni ei oikein saanut mitään selvää...

Kuvista puheenollen, ajattelin laittaa before/after-kuvia aina viiden kilon välein, eli seuraava tulisi aika pian (toivottavasti). Mielestäni ulkonäössäni ei kyllä vielä ole mitään silminhavaittavaa eroa entiseen, luultavasti muut huomaavat laihtumisen vasta kun on kyse lähemmäs kymmenestä kilosta.

Punnitus.

2008-06-25T09:01:00.007+03:00

Jotkut ovat varmaan huomanneetkin sivupalkin paino-kohdasta, että pyrin punnitsemaan itseni päivittäin. Suositushan taitaa olla enintään kerran viikossa, mutta minä koen oman motivaation ylläpitämiseksi parhaaksi käydä vaa'alla joka aamu. Sadankin gramman verran miinusta edelliseen päivään verrattuna lämmittää sydäntä =D Ja jos paino pysyy useamman päivän samana, sekin motivoi yrittämään kovemmin.

Tänään vaaka näytti sitten 88 kiloa ja teki omistajansa iloiseksi. Vielä yksi kilo pois, niin lähden sovittelemaan pienempiä farkkuja, josko vihdoin mahtuisin niihin.

Kuva: jupiterimages.com

Valitusta.

2008-06-23T17:24:00.005+03:00

Tänään on vähän masennuspäivä. Tuntuu, että olen läski ikuisesti, vaikka ihan hyvin on uusi elämäntapa alkanut. Sitä vaan toivoisi voivansa jo ostella kivoja vaatteita jossain muussa kuin XL/L-koossa ja näyttävänsä hyvältä... Lisäksi kaipaan aktiivisempaa sosiaalista elämää, mutta halu tavata uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja on lähes kokonaan kadonnut, koska häpeän näitä läskejäni. Ruikuti ruikuti ja niin edespäin =) Pitää vaan olla kärsivällinen...

Lauantaipikaiset.

2008-06-21T07:50:00.004+03:00

Eilen illalla olin tosi väsynyt lähinnä henkisesti ja silloin tuli oikeastaan ensimmäisen kerran sellainen olo, että voi kun tässä olisi suklaata tai muuta herkkua. Onneksi kodista ei sellaisia löydy, koska eilen olisin varmaan langennut välittömästi. Jouduin kuitenkin tyytymään kahteen paahdettuun ruisleipäsiivuun. Tässä taas huomasin, miten tunteet ohjaavat mielitekoja...

Äiti ja sen tytär.

2008-06-20T07:21:00.003+03:00

Huomasin alkuviikon vierailulla vanhempieni luokse, että olemme äitini kanssa suunnilleen samaa kokoa. Jaiks. Hän jopa vaikuttaa hoikemmalta, koska on yli 10 cm pidempi kuin minä. Viime vuosina äitini on laihtunut, luulen että lihavimmillaan hän painoi melkein 120 kg. Hän ja isäni alkoivat lenkkeilemään ja molemmilta putosi kiloja, samaan aikaan kun minä lihoin.

Luin jostain, että äidin paino-ongelmat saattavat aiheuttaa ongelmia myös tyttärelle. Muistan kyllä lapsuudesta, että äiti kävi Painonvartijoissa ja oli joskus ihmeellisillä dieeteillä (kuten kaalisoppa), mutta enpä oikein usko, että sillä on ollut merkitystä syömisongelmiini. Lapsensa äiti ruokki aina terveellisesti. Mun ahmimiskohtaukset alkoivat teini-iässä, jolloin aloin hiippailla öisin jääkaapille ja mättää voileipiä kaksin käsin nassuun, mutta silloin se oli niin satunnaista, ettei sillä juuri ollut vaikutusta painoon. Toista oli kun itsenäistyin ja sain omat ruokakaapit... Tulos: +30 kg.

Alkuvaiheessa tosin sain painoa hallittua niin, että ahmimispäiviä seurasi aina niukkakalorinen päivä, mutta sitten ahmimiskaudet vain pitenivät ja oli paljon kivempaa valita seuraavanakin päivänä kaupassa taas se suklaalevy ja sipsipussi ja sämpyläpussi ja keksipaketti ja... Sitten kun olin jo lihava, ajattelin usein, että peli on jo menetetty, voin ihan hyvin mässäillä. Tai että voin aina huomenna aloittaa laihdutuksen. Ja sitä huomistahan venytin sitten tähän kesäkuuhun saakka =)

Takaisin kotona.

2008-06-19T07:40:00.002+03:00

No niin,vierailu meni vähän herkuttelun puolelle, mutta ei niin pahasti kuitenkaan. Otin äidin mustikkapiirakkaa, mutta vain kahden sentin siivun ja ostin torilta jäätelön, mutta en sitä isointa, kuten vielä muutama viikko sitten olisin tehnyt =) Kävimme myös syömässä intialaisessa, jossa ruoka oli kyllä tosi hyvää ja annos iso. Söin itseni liian täyteen, enkä silti saanut koko annosta syötyä loppuun. Aterian jälkeen kävimme vielä drinkeillä ja otin mansikkamargaritan (mansikkahan on terveellistä...).

Nyt palataan sitten tähän ei herkkuja-arkeen, vielä 300 g pois painosta ja olen saavuttanut ensimmäisen pienen välietappini, joka on siis 89 kg.

Tauko.

2008-06-16T08:08:00.003+03:00

Lähden tänään pariksi päiväksi vanhempieni luo, joten pidän pienen tauon päivityksestä. Toivottavasti pysyn lujana äidin herkkujen edessä...

My Virtual Model.

2008-06-15T19:22:00.005+03:00

Hennan blogista bongaamallani nettisivulla voi luoda itsestään virtuaalimallin ja verrata miltä näyttää eri painoisena. Pakkohan sellaista oli kokeilla =) Yllä vasemman puoleinen on 92-kiloinen ''minä'', oikealla 70-kiloinen.

Linkki My Virtual Model-sivulle http://www.mvm.com/en/index.php .

Eilinen oli kiva päivä.

2008-06-14T08:27:00.004+03:00

Käytiin aamulla poikaystävän kanssa tunnin kävelylenkillä (josta tosin vartti taisi mennä puistonpenkillä sorsia katsellen). Söin aamulla pari ruisleipäsiivua joiden päällä oli tuorejuustoa ja tomaattia, välipalaksi HeViShot (todella hyvää muuten, makuna mansikka-porkkana-omena), päivälliseksi tofukasvisnuudeleita ja illalla sama kuin aamulla. Ennen nukkumaanmenoa iski vielä nälkä, mutta päätin mennä tyhjällä vatsalla nukkumaan.

Ruokailua pitää vielä säätää paremmaksi. Olen nyt reilun viikon onnistunut pysymään säännöllisessä ruokailurytmissä, mikä on tosi hyvä juttu, mutta proteiinia ja kasviksia pitää lisätä.

Kävin myös shoppailemassa itselleni neuletakin ja topin Lindexin alesta, sekä lisää hehtaarikokoisia alushousuja, joita on aina vähän nolo viedä kassalle... Koon 44/46 aluspöksyt näyttävät aivan järkyttäviltä verrattuna vieressä roikkuviin söpöihin pikkuhepeniin!

''Oletpa lihava. - Ai jaa, no kiitti infosta.''

2008-06-13T07:43:00.006+03:00

Olen lihonut viimeisen kolmen vuoden aikana 30 kiloa. Aika vähän olen kyllä saanut painoon liittyviä kommentteja. Paras olisi jos en kuulisi yhtään, koska paino on mulle(kin) herkkä asia. Aika harvassa varmaan ne ihmiset, jotka ilostuvat satunnaisen tuttavan kommentista: -Mitäs sulle on tapahtunut? Ootpa lihonut!! News flash: kyllä lihava sen itsekin tietää. Tästä lihomisesta tuli minulle baarissa kertomaan henkilö, jonka olin nähnyt pari kertaa, emme siis olleet kavereita.

Isäni osaa valitettavasti kettuilla painostani, viimeksi nähdessämme olimme ruokapöydässä, kun en pystynyt syömään tarjolla olevaa liharuokaa:
-Eihän Possu koskaan syö mitään.
Sieltä lähdinkin kotiin kaupan kautta suklaalevy mukanani. Tapanani onkin ollut reagoida lähes kaikkeen syömällä vähän lisää.. No, nyt opettelen uutta suhtautumista.

Vaatteita, joihin haluan vielä joskus mahtua.

2008-06-12T08:45:00.006+03:00

Mulla on vaatekaapissa iso korillinen vaatteita, joista olen ''kasvanut'' ulos. Lähinnä hameita, toppeja ja jakkuja (saappaat, joiden vetoketjut eivät enää mene kiinni läskipohkeiden vuoksi, ovat toisessa kaapissa). Ne ovat ajalta jolloin painoin noin 65 kiloa, eikä mun tarvinnut vielä shoppailla isojen tyttöjen puolella... Paljon olen myös laittanut kiertoon, mutta tietyt vaatteet haluan säilyttää. Välillä katselen niitä ja ihmettelen miten pieniltä ne näyttävät nykyisiin vaatteisiini verrattuna, vaikka aiemmin koon 40 farkut olivat mielestäni tosi suuren näköiset.

Lihomisen myötä pukeutumiseni on muuttunut aika tylsäksi ja tavalliseksi. En halua kiinnittää muiden huomiota, vaan olla mahdollisimman huomaamaton. En käytä edes korkkareita enää, koska näytän omasta mielestäni hassulta ja pelkään myös hajottavani joko kengät tai jalkani niissä.

Tätä pinkkiä toppia kerkesin käyttää pari kertaa, ennen kuin lihoin ulos siitä.

Lyhyesti viime päivistä.

2008-06-11T10:24:00.002+03:00

Olen syönyt aika säännöllisesti viime päivät 4 kertaa päivässä ja välttynyt herkutteluilta. Toissapäivänä jopa tein oikeaa ruokaa, mikä tarkoitti valmissoijarouhekastikeainesta ja kaurapastaa. Lisäksi tein vielä fetasalaattia. Aamuisin syön vieläkin sokerisia Fitness-muroja mustikkakeiton kanssa, ne pitäisi vaihtaa puuroon.

Liikkumaan olen päässyt sen verran, että puoli tuntia kävelyä päivässä täyttyy. Kävelen töihin ja takaisin työpäivinä ja vapaapäivinä teen lyhyen kävelylenkin. Liikuntaa haluan lisätä tuntiin.

Olet mitä syöt.

2008-06-11T09:26:00.003+03:00

Olen nyt muutamana iltana katsellut netti-tv:stä Olet mitä syöt-sarjan vanhoja jaksoja. En ole aiemmin seurannut sarjaa, mutta nyt taidan alkaa. Nauran monesti ääneen kertojaäänen kommenteille ja Anette on sopivan tiukka, mutta positiivinen. Hauskaa oli, että huomasin monen ohjelmaan osallistuvan laihduttajan kaapissa samoja tuotteita kuin mullakin: Fitness-muroja ja Pepsi Maxia. En kyllä ole koskaan päässyt Pepsi Maxin kulutuksessa samaan tahtiin kuin eräs nainen, joka veti sitä 17 pulloa viikossa (!), mutta joskus saatoin kyllä juoda 1,5 litraa päivässä... Nyt olen ollut muutaman päivän ilman pepsiä, vaikka mieli tekee. Ehkä säästän sen vain viikonloppuun yms.

Kaikkein karmaisevin kohta ohjelmassa on (ehkä sen alun uimapukupatsastelun ja läskien puristelun ohella), kun osallistujalle näytetään viikon syömiset. Useimmilla on aivan järkyttävä kasa donitseja, pullaa, sipsejä, suklaata, karkkia, kebapia, pizzaa, kotiruokaa. Monet ovat lihottaneet itsensä aika monipuolisella herkkuvalikoimalla, mun pöydästä tulisi aika aneeminen: Fazerin sinistä levytolkulla, suklaanougat-jäätelöä, paria eri sipsilajia ja voileipiä. Siihen satunnainen salaatti päälle. En nimittäin pidä hirveästi karkista tai leivonnaisista, paria poikkeusta lukuunottamatta: äidin suklaakakku ja pätkispussi =) Pahimpina mättöpäivinä söin litran jäätelöä, levyn suklaata ja ehkä vielä Geisha-patukan siihen päälle, 200 g sipsejä ja kuusi voileipää. Mä en muuten aiemmin tajunnut, miten joku voi syödä litran jätskiä päivässä. Nyt ymmärrän...

Shoppailua.

2008-06-10T08:28:00.004+03:00

Ostin eilen sen uuden vaa'an, jonka testasin hetki sitten. Lukema oli 91,7 kg. Jospa se jo ensi viikolla olisi 90,7 kg... Kilo viikossa olisi ihanaa saada pois, toivoisin olevani 10 kiloa laihempi jo elokuun lopun syntymäpäiviini mennessä =)

Samalla vaaka-ostosreissulla kävin kokeilemassa vaateliikkeessä housuja. Kokoni on nyt 46 (alaosissa, yläosat taas 44) ja kokeilin koon 44 pöksyjä arvioidakseni, milloin voisin mahtua niihin. Luultavasti noin 5 kilon kuluttua. Maha pömpötti sen verran tiellä, etten saanut vetskaria ollenkaan kiinni. Sovituskoppien peilit ja valaistus ovat muuten sen verran anteeksiantamattomia, että iloisella mielellä alkanut vaateshoppailuni päättyy usein lyhyeen. Varsinkin silloin, kun tajuaa, että taas pitää ostaa joku hehtaarin verran kangasta vienyt kolttu, ettei mahamakkarat paista tai housut jää puolireiteen.

Uusi vaakani.

Motivointikeinoja.

2008-06-09T11:41:00.002+03:00

Mietin tässä, miten palkitsisin itseäni jos/kun laihdun. Lopullinen painotavoitteeni on päästä 70 kiloon, mutta ajattelin jakaa urakkaa pienemmiksi osiksi. Eka välietappi on kasilla alkava luku eli 89 kg.

Miten te muut laihduttajat, pidättekö herkkupäiviä, palkitsetteko itsenne jollain materialla aina välitavoitteiden saavuttamisen jälkeen vai odottaako yksi iso palkinto kun urakka on saatu loppuun?

92 kiloa.

2008-06-07T11:52:00.003+03:00

Aamulla menin reippaasti vaa'alle ja koin yllätyksen: 88 kiloa. Hetken jo ihmettelin, miten olen voinut laihtua, kun housutkin kiristävät entiseen malliin ja sitten tajusin että vaa'an säätö oli muutaman kilon pielessä, hitsi vie. Oikea tulos oli sitten jotain 92 ja 93 kilon välissä, josta positiivisena ihmisena pyöristin sen 92 kiloon =p. Olin odottanut isompaa lukua, viimeksi kun punnitsin itseni pari kuukautta sitten, painoin jotain 95 kg, ja sen jälkeen olen mässyttänyt lähes joka päivä suklaata, sipsejä yms. Ajattelin että painon on pakko olla noussut, mutta parempi näin!

Pitää kyllä ostaa uusi hieno vaaka, tuo vanha antaa vähän epämääräisiä tuloksia kun ei ole digitaalinen. Ensi viikolla kauppaan siis.

Kaksi päivää ilman suklaata, jee.

2008-06-06T22:10:00.004+03:00

Toinen päivä ilman herkutteluja takana, mutta muuten syöminen on vinksallaan, mun mahani ei ole nähnytkään salaattia tai hedelmiä tai edes lämmintä ateriaa. Mutta olen tyytyväinen, etten tänään haksahtanutkaan ostamaan suklaata lohdukkeeksi, vaikka mielessä kävi - yksinäiset koti-illat ovat pahimpia mässäilyhetkiä mulla. Olen tänään ja eilen syönyt muroja ( Fitness-nimisten murojenhan on pakko olla terveellisiä =D ), mustikkakeittoa, sämpylää ja lämpimiä voileipiä, eli en mitenkään kevyesti.

Huomenaamulla pitänee käydä vihdoin siellä vaa'alla, vaikka se pelottaakin =) Voin sitten alkaa laatia sotasuunnitelmaani...

Läski.

2008-06-06T10:54:00.000+03:00

No niin, näistä seuraavista kuvista näkyykin hienosti mihin tilaan olen itseni päästänyt ( kuvien laatu nyt ei ole paras mahdollinen, mutta eipä ole kuvattavankaan =D ). Kuvat on otettu itse yläviistosta, joten alavartaloni näyttää pienemmältä kuin se varmaan oikeasti on. Hieman järkytyin tuota mahan määrää, näytin välillä ihan kuin olisin raskaana. Ja vyötäröähän minulla ei ole ollenkaan, vaikka joskus niin vielä kuvittelenkin. Tästä lähdetään liikkeelle:

Mitat ja tarkan painon kerron, kunhan olen toipunut kuvallisen todistusaineiston aiheuttamasta shokista =D

Esittely.

2008-06-04T23:14:00.001+03:00

Olen Possu, 24-vuotias liikalihava. Painan jotain 90-100 kilon välillä ja BMI:ni oli viimeksi laskettuani 35. Olen tunnesyöppö, ahmija ja viimeksi olen syönyt lämpimän aterian noin kuukausi sitten. Elän voileivillä, sipseillä ja suklaalla. En harrasta liikuntaa.

No niin. Lähiaikoina voisin postata kuvan itsestäni, jotta saisitte (saisin) kuvan siitä, miten lihava olen. En ole suostunut valokuvattavaksi sen jälkeen kun ylitin 80 kiloa. Lisäksi minun pitää laatia kunto-ohjelma ja ruokavalio sekä painonpudotustavoitteet.

kuva: dreamswork

Kohtaamisia.

2008-06-04T22:44:00.001+03:00

Tänään sain uuden sysäyksen laihduttamiseen. Kävin kaupassa, jälleen kerran lähes puliakan näköisenä. Hiukset olivat rasvaiset ja homssuisella ponnarilla, päälläni olivat vanhat H&M:n jumppacaprit, virttynyt neulemekko ja sandaalit ja luonnollisesti olin ilman meikkiä (en kuulu itsestään huolta pitäviin lihaviin - when I let myself go, I let myself go totally...). Siinä lyllertäessäni kauppaan ostamaan sipsejä ja suklaata, vanha pultsari pysähtyi kohdallani ja sanoi: ''hei kaunokainen''. Säälittäväksi tämän pienen kohtaamisen tekee se tosiasia, että se oli ensimmäinen ns. kohteliaisuus, jonka olen kuullut pariin vuoteen.

kuva: the atlantic

Aloitus.

2008-06-04T22:28:00.000+03:00

Aloittaminen on kuulemma aina kaikkein vaikeinta. Ei pidä paikkaansa. Vaikeinta on jatkaa, muuttua pysyvästi eikä vain päiväksi tai viikoksi. Puhun tietenkin laihduttamisesta.

Lähes kaikki lihavat ovat aloittaneet laihduttamisen monen monta kertaa. Joillain harvoilla onnekkailla riittää yksi kerta ja pam! He ovat hoikkia! Toiset aloittavat kerta toisensa jälkeen, laihtuvat vähän tai paljon, mutta lihovat sitten takaisin lähtöpisteeseensä. Ja ehkä vielä vähän enemmän. Juu, minä olen yksi heistä. Yleensä laihdutukseni tosin tyssää päivän jälkeen. Koska eihän yksi suklaalevy haittaa. Voin aina aloittaa Huomenna. Se Huominen tulee vain niin harvoin.