New arrivals.

Käväisin pikapikaa Lindexillä muiden shoppailujen lomassa ja voi miten siellä olisi ollut kaikkea kivaa =) Täytyy mennä paremmalla ajalla pian uudestaan. Nyt ostin pari pitsipaitaa, samanlaisen sekä mustana että violettina (ja seuraavalla kerralla menen hakemaan sen luonnonvalkoisena):



Tuossa alemmassa kuvassa olen yrittänyt havainnollistaa millaista pitsiä paita on.

Ja tarkoitushan on tietenkin käyttää paidan alla alustoppia, eikä paljastella kaikkea =) Ostin kokoa M, vaikka paita on varmaankin tarkoitettu löysäksi malliksi, jolloin L olisi ollut parempi. Nyt paita istuu aika napakasti (mutta sehän ei haittaa, koska kohtahan mä olen taas laihtunut, eiks ni).

Nyt oli myös ajankohtaista ostaa uusi nassuvoide, ja kun olin tuijotellut apteekin hyllyä noin vartin verran, päädyin tähän:

Decubal-merkkinen kasvovoide. Purkki on tosi ankea (minä kun rakastan kaikkea kiiltävää ja pinkkiä), mutta toivottavasti tuote hoitaa hommansa.

Niin, ja paino, se oli tänään 86,1 kg.

Epätoivoa.

Huh, miten kuuma päivä. Näin lihavalle aika epämiellyttävää, koska en todellakaan viitsi kulkea yleisillä paikoilla narutopissa ja minihameessa (tosin en kyllä kulkisi laihanakaan). Hihattomankin pukeminen ahdistaa, koska käsivarret on pelkkää valkoista löllöä.

No mutta muihin asioihin... Kävin tänään kampaajalla (juurikin helteen takia, yhtäkkiä tuli sellainen fiilis että lyhkäset hiukset olisivat paljon freesimmät) ja hiukset lyhenivät n. 30 senttiä. Lopputulos ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä hain, joten uusi kampaajareissu on edessä lähiaikoina. Ärsyttää kukkaron puolesta. Pyysin takaa hieman lyhyempää kerrostettua pitkähköä polkkaa, mutta kampaajan mielestä se ei käynyt, vaan tukan piti olla takaa suora (? eikä se nyt edes ole) ja muutenkin nämä hiukset eivät mielestäni ole kauhean ammattitaitoisesti leikatut.

Kun itkin (no en itkenyt, mutta siis valitin) tätä siskolleni, hän piti kauhean saarnan siitä miksi en kuuntele häntä ja käy hänen kampaajallaan. No kun se kampaaja on keskustassa ja musta on helppoa käydä jossain lähiön kampaamossa... Mutta nyt uskon isoasiskoa ja seuraavaksi menen sitten hänen suosittelemaan paikkaan.

Kävin myös epätoivoisena shoppaamassa vaatteita sinne häihin, mutta ei näistä ketjuliikkeistä paljoa iloa ollut. Olen vielä liian lihava löytääkseni kivoja juhlavaatteita, joten joudun soveltamaan ja yritän luoda asusteilla hieman juhlavuutta. Onneksi häät eivät ole mitkään isot ja prameat... Huomisen asu on seuraava: mustat caprit, liila (tai mahdollisesti vihreä) tunika, valkoiset peep toe-korkkarit ja valkoinen clutch, ranteisiin jotain helyjä.

Paino muuten taas nousee, plääh.

Häät tiedossa.

Ei tosin omani. Ensi lauantaina meillä olisi poikakaverin ystävän häät, mutta mulla ei tietenkään ole mitään päällepantavaa. Tuollaisissa juhlissa sitä haluaisi aina näyttää mahdollisimman hyvältä, vaikkei olekaan omat häät. Pitää mennä ostoksille... Taidan hankkia vain jotkut siistit mustat housut ja kivan juhlavamman paidan, koska näytän aika kauhealle mekoissa. Sekin vielä, ettei mulla ole aikaa shoppailulle ennen kuin vasta perjantaina, eli paniikin ainekset ovat kasassa =)

Ai niin, unohdin jo ihan että tänään voisin hyvällä omallatunnolla ostaa uudet kengät, koska 85 kg on saavutettu (ja ansaitsen palkinnon), mutta taidan jättää senkin perjantaille. Suunnistan silloin varmaan heti aamusta ostoskeskukseen, jotta mulla on koko päivä aikaa tuskailla asun kanssa.

Ei mahdu, ei.

Eilen kävin taas uudemman kerran kokeilemassa Lindexin normaalimallistosta koon 44 farkkuja. Sormet verillä sain kiskottua housut ylös ja napin kiinni, mutta vetskari ei suostunut nousemaan ylös. Muutenkin jenkkakahvat olivat aika mahtavat, joten ehkäpä kokeilen niitä housuja (jotka siis sääriosastolla näyttivät tosi hyviltä, toisin kuin vyötärönkorkeudella...) taas parin miinuskilon kuluttua. Kunhan saan ne elokuun lopulla jalkaan...

Jouduin ostamaan myös uusia rintsikoita vanhojen näyttäessä jo niin harmaantuneilta ja nukkaantuneilta, etten enää kehtaa pitää niitä. Rintsikoiden sovittaminen oli kyllä yksi elämäni masentavimpia (sovituskoppi-)kokemuksia. En aiemmin ollutkaan kunnolla tiedostanut kaikkia niitä selkäläskikerroksia, joita takanani majailee. Lisäksi selkäni oli kauniin näppyläinen ja läiskikäs.

Lohtushoppailin sitten kasan meikkejä, koska ajattelin alkaa panostaa enemmän ulkonäkööni. You know, pesemään tukkaa useammin kuin kerran viikossa (ja harjaamaan myös) sekä meikkaamaan useammin kuin kerran kuussa. Ehkä pitäisi alkaa myös kuoria tuota kroppaa silloin tällöin, varsinkin selkää...

Aleostos.

Kävin eilen taas vaihteeksi pyörähtelemässä alennusmyynneissä ja bongasin pari kivaa vaatetta. Toinen niistä, ihana musta pellavainen empirelinjainen mekko, ei päätynyt tiskille saakka, koska a)en ole raskaana, b)poikaystävä ei tykkää ''raskausmekoista'' ja c)alennusprosentti oli vain 30, joten hintaa jäi vielä liikaa. Mutta jos nyt olisin odottava äiti, olisin napannut mekon itselleni välittömästi =)

Tämän sitten ostin:



Siitä tulee motivaatiopaitani. Jäljellä ei enää ollut kokoa 44, joten otin 42:n. Muuten napit menivät kiinni ja kaikkea, mutta mahamakkara oli liian huomattava, jotta voisin vielä pitää paitaa. Pakko se oli kuitenkin ostaa, koska se maksoi vain 10 euroa! Nyt vaan seuraavat viisi kiloa pois, niin paitakin pääsee käyttöön.

Uusia vaatteita.

Kävinkin jo eilen vähän kiertelemässä vaatekaupoissa ja kokeilemassa uusia housuja. Koon 44 löytäminen KappAhlin XL-mallistosta oli jostain syystä haasteellista, mutta löysinpä lopulta yhdet farkut sovitettaviksi. Ja ne menivät kiinni =) Vähän turhan paljon jäi kyllä makkaraa housujen vyötärön päälle roikkumaan, eli varsinaisesti sopivat ne ovat vasta parin kilon päästä. Edistystä tämäkin, muistan talvella sovittaneeni samaista kokoa, ja silloin vetskari ei liikkunut yhtään ylöspäin.

Huvikseni kävin myös Lindexillä kokeilemassa normaalimallistosta koon 44 farkkuja, mutta jo nähdessäni ne henkarissa, tajusin ettei ole toivoakaan mahtumisesta... Edes takamukseni ei mahtunut niihin, vaan housut jäivät yläreiteen. No, ne otettakoon seuraavaksi tavoitteeksi.

KappAhlin farkkujen lisäksi ostin kasarityylisen löysän tunikan, joka armeliaasti peittää uusien farkkujen esiin tuoman makkaran (tai sitten vain korostaa massiivista yläosaani?). Laitan kuvan sitten kun saan uuden kamerani, kännykällä räpsimistäni ei oikein saanut mitään selvää...

Kuvista puheenollen, ajattelin laittaa before/after-kuvia aina viiden kilon välein, eli seuraava tulisi aika pian (toivottavasti). Mielestäni ulkonäössäni ei kyllä vielä ole mitään silminhavaittavaa eroa entiseen, luultavasti muut huomaavat laihtumisen vasta kun on kyse lähemmäs kymmenestä kilosta.

Eilinen oli kiva päivä.

Käytiin aamulla poikaystävän kanssa tunnin kävelylenkillä (josta tosin vartti taisi mennä puistonpenkillä sorsia katsellen). Söin aamulla pari ruisleipäsiivua joiden päällä oli tuorejuustoa ja tomaattia, välipalaksi HeViShot (todella hyvää muuten, makuna mansikka-porkkana-omena), päivälliseksi tofukasvisnuudeleita ja illalla sama kuin aamulla. Ennen nukkumaanmenoa iski vielä nälkä, mutta päätin mennä tyhjällä vatsalla nukkumaan.

Ruokailua pitää vielä säätää paremmaksi. Olen nyt reilun viikon onnistunut pysymään säännöllisessä ruokailurytmissä, mikä on tosi hyvä juttu, mutta proteiinia ja kasviksia pitää lisätä.

Kävin myös shoppailemassa itselleni neuletakin ja topin Lindexin alesta, sekä lisää hehtaarikokoisia alushousuja, joita on aina vähän nolo viedä kassalle... Koon 44/46 aluspöksyt näyttävät aivan järkyttäviltä verrattuna vieressä roikkuviin söpöihin pikkuhepeniin!

Vaatteita, joihin haluan vielä joskus mahtua.

Mulla on vaatekaapissa iso korillinen vaatteita, joista olen ''kasvanut'' ulos. Lähinnä hameita, toppeja ja jakkuja (saappaat, joiden vetoketjut eivät enää mene kiinni läskipohkeiden vuoksi, ovat toisessa kaapissa). Ne ovat ajalta jolloin painoin noin 65 kiloa, eikä mun tarvinnut vielä shoppailla isojen tyttöjen puolella... Paljon olen myös laittanut kiertoon, mutta tietyt vaatteet haluan säilyttää. Välillä katselen niitä ja ihmettelen miten pieniltä ne näyttävät nykyisiin vaatteisiini verrattuna, vaikka aiemmin koon 40 farkut olivat mielestäni tosi suuren näköiset.

Lihomisen myötä pukeutumiseni on muuttunut aika tylsäksi ja tavalliseksi. En halua kiinnittää muiden huomiota, vaan olla mahdollisimman huomaamaton. En käytä edes korkkareita enää, koska näytän omasta mielestäni hassulta ja pelkään myös hajottavani joko kengät tai jalkani niissä.




Tätä pinkkiä toppia kerkesin käyttää pari kertaa, ennen kuin lihoin ulos siitä.