Huomasin alkuviikon vierailulla vanhempieni luokse, että olemme äitini kanssa suunnilleen samaa kokoa. Jaiks. Hän jopa vaikuttaa hoikemmalta, koska on yli 10 cm pidempi kuin minä. Viime vuosina äitini on laihtunut, luulen että lihavimmillaan hän painoi melkein 120 kg. Hän ja isäni alkoivat lenkkeilemään ja molemmilta putosi kiloja, samaan aikaan kun minä lihoin.
Luin jostain, että äidin paino-ongelmat saattavat aiheuttaa ongelmia myös tyttärelle. Muistan kyllä lapsuudesta, että äiti kävi Painonvartijoissa ja oli joskus ihmeellisillä dieeteillä (kuten kaalisoppa), mutta enpä oikein usko, että sillä on ollut merkitystä syömisongelmiini. Lapsensa äiti ruokki aina terveellisesti. Mun ahmimiskohtaukset alkoivat teini-iässä, jolloin aloin hiippailla öisin jääkaapille ja mättää voileipiä kaksin käsin nassuun, mutta silloin se oli niin satunnaista, ettei sillä juuri ollut vaikutusta painoon. Toista oli kun itsenäistyin ja sain omat ruokakaapit... Tulos: +30 kg.
Alkuvaiheessa tosin sain painoa hallittua niin, että ahmimispäiviä seurasi aina niukkakalorinen päivä, mutta sitten ahmimiskaudet vain pitenivät ja oli paljon kivempaa valita seuraavanakin päivänä kaupassa taas se suklaalevy ja sipsipussi ja sämpyläpussi ja keksipaketti ja... Sitten kun olin jo lihava, ajattelin usein, että peli on jo menetetty, voin ihan hyvin mässäillä. Tai että voin aina huomenna aloittaa laihdutuksen. Ja sitä huomistahan venytin sitten tähän kesäkuuhun saakka =)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei! Hmm, voihan äidin ruokatottumukset vaikuttaa sinuun. Vai rajoittiko äitisi syömistäsi lapsena, sinulla oli esimerkiksi karkkipäivä? Ja sitten äiti sai itse napostella herkkuja joka päivä...se voi hyvinkin olla, että olet saanut kotona mallin, että aikuiset saavat syödä mitä haluavat. Tulipa vaan mieleen kun se on monissa perheissä niin yleistä että lapsilta kielletään, mutta aikuiset saavat herkutella. Se on paha juttu, sillä usein sitten lapsi itsenäistyessään alkaa herkutella joka päivä, onhan hän aikuinen...noh, voihan toisaalta olla että lapsi saakin esim koulussa oppia terveellistä elämäntavoista, ja alkaakin noudattaa niitä. Mutta luulisinpa että kotona saatu malli vaikuttaa hyvin paljon.
Tulipa eksyttyä taas aiheesta metikköön, mutta väliäkö sillä!
Tsemppiä sinulle edelleenkin!
Maikki: Kyllä me lapset herkkujakin saatiin aina kun siihen oli aihetta. Mä olen vaan totuttanut itseni siihen, että syöminen on hyvää ajanvietettä, jos on tylsää/kivaa/masentaa jne =)
Lähetä kommentti