Olen lihonut viimeisen kolmen vuoden aikana 30 kiloa. Aika vähän olen kyllä saanut painoon liittyviä kommentteja. Paras olisi jos en kuulisi yhtään, koska paino on mulle(kin) herkkä asia. Aika harvassa varmaan ne ihmiset, jotka ilostuvat satunnaisen tuttavan kommentista: -Mitäs sulle on tapahtunut? Ootpa lihonut!! News flash: kyllä lihava sen itsekin tietää. Tästä lihomisesta tuli minulle baarissa kertomaan henkilö, jonka olin nähnyt pari kertaa, emme siis olleet kavereita.
Isäni osaa valitettavasti kettuilla painostani, viimeksi nähdessämme olimme ruokapöydässä, kun en pystynyt syömään tarjolla olevaa liharuokaa:
-Eihän Possu koskaan syö mitään.
Sieltä lähdinkin kotiin kaupan kautta suklaalevy mukanani. Tapanani onkin ollut reagoida lähes kaikkeen syömällä vähän lisää.. No, nyt opettelen uutta suhtautumista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hei!
Täällä toinen samassa tilanteessa oleva lueskelee kirjoituksiasi. Onnea projektiin, hitaasti mutta varmasti vaan painoa alaspäin, uskon sen olevan toimivin tapa!
Aivan ihana blogi! voisi olla ulkoasua myöten suoraan omasta kynästä :) olen 20nen saman ongelman kanssa painiva, olen lihonut 2 vuoden aikana 22kiloa. Tällä hetkellä mitat 159cm ja 81 kg. Hirveää. Tuntuu, että kaikki muut saman ikäiset vain bilettävät ihanan näköisinä, ihanissa vaatteissa ja itse on rupsahtanut jo täydellisesti.
Anonyymi: Kiitos, sitä on vain niin kärsimätön, että aina toivoo ihmettä jolla sulaisi viisi kiloa rasvaa viikossa =D
Minde: mä en ole käynyt baarissa taas moneen kuukauteen, kun aina alkaa ahdistamaan oma olemus. Kökötän sitten vain jossain nurkassa enkä jaksa edes tanssia yhtä biisiä kauempaa, kun hiki jo virtaa =/
Moi!
olen sun kanssa suht saman vaatekoon omaava mutta vartalomalliltani erilainen. Olen aina ollut "takapuoli-ja tissipyöreä" ja joskus paino menee ylös joskus alas, koskaan en ole todellisella laihdutuskuurilla tosin ollut ja vaa'alla en ole käynyt vuosiin. Elämä laihduttaa silloin tällöin ja paino ei kerro sitä miltä näytän tai mihin paino sijoittuu. Olen aina tanssinut ja harrastanut liikuntaa ja syönyt terveellisesti (tietenkin myös herkutellut silloin tällöin:)) Olen huomannut sen että silloin kun ei kiinnitä huomiota syömiseen laihtuu, tosi omituista, mutta mulla käy aina niin. Valitettavasti enimmän osan ajasta yritän katsoa mitä suuhuni laitan, heheh :D Uskon myös että laihtuminen liittyy mulla onnellisena olemiseen. Surullisuus ja esim. masentava talvi nostaa pinnalle herkutteluhimon. Vuosi sitten olin monta kiloa painavampi ja onneton, elämänmuutosten ja uusien asioiden myötä karisi itsestään jokunen kilo. Toivottavasti sä saat jo muutaman kilon jälkeen uutta energiaa ja iloa, joka sitten kasvaa kasvamistaan ja kilot lähtee siitä melkeen jo itsestään :) Sitten kun alat kunnioittamaan sun kehoa, et syötä sille kaikkea "paskaa" ja tunnet itsesi terveeksi, liikut siksi koska kehosi tarvitsee/vaatii sitä, painoindeksiä on siinä vaiheessa mielestäni turha seurata.
Monet pullukat uskovat että ovat onnellisempia laihempana, mutta itse onnellisuus ei liity kiloihin. Voi olla helpompi olla ja hyväksyä itsensä, mutta kilojen kariseminen ei muuta sua itseään. Etkä voi millään palata siihen ketä olit ennen kiloja, koska olit eri ihminen.
Mulla juttua riittäis vaikka kuika paljon vielä, mutta taidan vähän karsia ettei tule älypitkä :D
Tsemppiä sun kesään ja tuun katseleman uudestaan, että mitä sulle kuuluu :)
t:Juu
Moikka,
eilen illalla etin motivoitumiskeinoa alkaneelle laihikselle (ehkä noin sadas kuuri menossa...) ja eksyin sivuilles. Tsemppiä menoon, toivottavasti molemmat onnistutaan tällä kertaa! ;)
Viime joulupöydässä avomieheni pappa (jota en ollut nähnyt 7 vuoteen...) tokaisi kesken hiljaisuuden "olet tainnut hieman pyöristyä?"... Meinas parku tulla, vaikka itsekin olin tiedostanut, että edellisen tapaamisen jälkeen persettä on kasvattanut 20 lisäkiloa... Jos sitten ensi jouluna saisi mukavammat kommentit :) Ennen kesän alkua putos n.7kg joista osa on nyt varmasti kesän aikana tullut takaisin, mutta josko sitä nyt taas saisi itsestään irti. Onnea vielä sullekin ja kiitos blogista, joka kertoo, etten ole ajatusteni kanssa yksin :)
Lähetä kommentti